OI ja hampaat
Hei!
Olen käynyt näillä sivuilla nyt muutaman vuoden ajan. Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun silloin 8v. tyttärelläni murtui ensin toinen sääri ja kolme viikkoa sen jälkeen toinenkin. Aivan pienenä hänellä oli kaksi kertaa "pajunvitsa"murtumat, joihin ei lääkärit eivät reagoineet muuten kuin että "tekevälle sattuu".Siinä vaiheessa, kun molemmat jalat olivat kipsissä, tytärtä tutkinut lääkäri katsahti ensin tyttäreni silmiin ja sen jälkeen minun silmiini. Meillä molemmilla valkuaiset ovat kauniin vaaleansiniset. Olin luullut sen olevan vain persoonallinen piirre minussa...
No, OI diagnosoitiin lieväasteisena ja kaikki on ok. Tai oikeammin vielä paljon paremminkin! OI diagnoosin myötä sain lähetteen keskussairaalan erikoishammaslääkärille ja jee, uuden, kauniin ja ihanan valkoisen purukaluston. Omat pienet, kuluneet ja keltaiset hampaani ovat enää muisto vain. Huomenna olen menossa poikani kanssa hammaslääkärille, hänelle suunnitellaan myös hammasremonttia. Tyttärelläni hampaiden laitto odottaa vielä murkkuiän ohittamista.
Vaikka OI ei meitä ole suuremmin haitannut, murtumia kun on ollut niin vähän, niin diagnoosista olen ollut iloinen. Ja nimenomaan hampaiden vuoksi. Noin 40 vuotta kaikki hammaslääkärit järjestään antoivat pyyhkeitä huonosta hampaiden hoidosta, vaikka reikiä ei erityisesti ollutkaan. Viimeinen yksityinen hammaslääkäri totesi epänormaalin kulumisen ja sanoi syyksi yöllisen hampaiden narskuttelun. Annoin ko. hammaslääkärille 10 pisteen vihjeen kertoen, että tyttärelläni epäillään perinnöllistä luustonhauraustautia (enempää en siinä vaiheessa asiasta tiennyt). Sain kuitenkin kuulla, että sillä ei ole mitään tekemistä minun hampaideni kanssa. Samanlaista moittimista huonosta hampaiden hoidosta sai poikani aivan äskettäin käydessään koulusta hammaslääkärillä.
OI-diagnosin myötä sain siis hampaisiini pinnoitteet, joita en itse olisi raaskinut kustantaa. Tältä osin olen iloinen veronmaksaja. Noin 20 000 euroa suuhun sijoitettuna ilahduttaa ihan joka ikinen päivä! Harva äiti sitä voi sanoa olevansa onnellinen tyttärensä jalkojen murtumisista...
Hyvää alkavaa kesää toivottaen
Eikku