sikiödiagnostiikka
Hei kaikki!
Runsaan vuoden ikäinen Ruska-tyttö on äitinsä ansiosta tullut varmaan tutuksi teille tämän listan kautta ja osalle ihan livenäkin. Nyt on isänkin aika laittaa lusikkansa soppaan ja ilmoittautua täällä.
Minua on viime aikoina mietityttänyt sikiödiagnostiikka. Jo raskauden alkupuolella esiin tulevat poikkeamat varmaan useimmiten johtavat raskauden keskeytykseen, ja näin ollen vaikeimmat OI-muodotkin harvinaistuvat. Sikiöseulonnat ovat herättäneet keskustelua, ja esimerkiksi Helsingin Sanomissa oli juuri juttu, jossa Suomen käytäntöä verrattiin Ruotsin käytäntöön. Ruotsissa Down-seulontaan osallistutaan vanhempien aloitteesta, Suomessa vanhempien pitää ilmoittaa, jos eivät halua osallistua seulontaan. Oletuksena siis on, että normaalisti seulontoihin osallistutaan. Normaalikäytäntönä tunnutaan myös pitävän sitä, että poikkeavuuksia löydettäessä raskaus keskeytetään.
HS:n jutussa haastateltu tutkija kuitenkin huomauttaa, että esim. Down-oireyhtymästä ”kärsivät” eivät välttämättä kärsi syndroomastaan. Tuntuisi tarpeelliselta pohtia tiedämmekö, missä kulkee raja hyvin perusteltujen ja huonosti perusteltujen aborttien välillä.
Me jouduimme Taijan kanssa miettimään tätä omalla kohdallamme, koska jo alkuvaiheessa raskautta tiedettiin, että Ruskalla on huomattavia luustoepämuodostumia. Päätös ei meille ollut helppo mutta ei lopulta erityisen vaikeakaan. Meillä päätöstä vaikeutti se, että diagnoosia ei sikiövaiheessa ollut eikä siten varmuudella tiedetty, onko syntyvä lapsi elinkelpoinen. Onneksi oli.
Haluaisin kuulla, mitä ajatuksia sikiötutkimukset ja poikkeavien sikiöiden abortoinnit herättävät teissä. Jos ette halua kertoa ajatuksianne listalla, niin olisin kiitollinen, jos voisitte ilmaista ne sähköpostilla. (osoitteeni on marnikka@utu.fi). Olen kiinnostunut teidän kaikkien mielipiteistä, eikä vääriä vastauksia ole, koska haluan kuulla juuri sen, miten itse koette asian.
Jouluisin terveisin
Markus Nikkarla